sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Pelkoja päin

Mahdankohan olla nyt penaalin terävin kynä? Tai edes sellainen, jolla saisi vaivalla kihnuttaen hitusen väriä paperiin? En ole nimittäin edes Facebookissa jakanut juuri mitään elämästäni, ja nyt pystytin hetken mielijohteesta blogin! 

Pieni esittely lienee tässä vaiheessa paikallaan. Olen Helsingissä asuva kolkyt ja jotain tyyppi, joka inspiroituu hyvinvoivista ihmisistä, etenkin onnellisista lapsista. Mun elämä pyörii perheen ja kotoilun, ystävien, yrittämisen, kirjoittamisen ja lukemisen, lenkkeilyn, koiran, mökkeilyn ja reissailun ympärillä. Kokoonpanoon kuuluu kaksi pientä poikaa, aviomies ja vasikan kokoinen luppakorvakoira. Me asutaan 80:ssä neliössä läheisyydestä (useimmiten) nauttien ja järkeviä säilytysratkaisuja alati pohtien. Olen duunarina omassa firmassa. Nautin työpäivistä villasukat jalassa ja teemuki läppärin vieressä höyryten. Jooga, meditaatio ja saunominen - siinä pyhä kolminaisuus, joka auttaa pysymään tasapainossa ja kiinni tässä hetkessä.






Miksi istun tässä kirjoittamassa ensimmäistä postaustani? Koska mulle tuli vahva tunne, että mun prosesseista, kompasteluista ja oivalluksista voisi joku muu saada jotain omaan elämäänsä. Se joku voisi lukea ja oivaltaa jotain paljon vähemmällä vaivalla kuin minä. Se joku voisi ehkä saada pienen inspiraatioruiskeen tai ajattelemisen aihetta. Ei siksi, että mä tietäisin jotenkin paremmin, vaan siksi, että jakamalla meidän ei tarvitse tehdä kaikkea yksin, vaan voimme oppia toisiltamme.

Blogi syntyi myös siitä syystä, että mulle esillä olemisessa on ollut lapsuusvuosista lähtien jotain pelottavaa. Olen kuitenkin huomannut, että kun pelkoja katsoo rohkeasti suoraan kohti, ne lakkaavat olemasta niin hurjasti ärjyviä mörköjä. Kun niitä tarkastelee ja niille tekee jotakin, ne usein muuttuvat hiljalleen suorastaan luttanoiksi cockerspanieleiksi. Ja sitä paitsi, parempi ottaa luodit suoraan rintaan kuin juosta pakoon ja saada ne selkäänsä (Äiti Amman viisaus). Mun tavoitteena on, että en pelkäisi elämässäni enää mitään. Onkohan se edes mahdollista? Tämä on yksi askel siihen suuntaan.

4-vuotiaan pojan aarre: ikioma penaali :) 



2 kommenttia :